Opettaja Hanna Kallio muisteli aikoinaan koulun ympäristöä: ”Ympärillä oli perunamaata, muttei yhtään linnun laulupuuta, paitsi lipputanko, mutta sekin kaatui Bobrikoffin valtakauden aikana. Pois pääsevät oppilaat ottivat sitten tavaksi istuttaa koululle puun muistoksi. Kuka toi koivun, kuka kuusen, kuka hedelmäpuun, ja näin muodostui vähitellen koulun ympärille suloista sekametsää.” Meritalon puutarha olikin hyvin runsaskasvuinen ja jopa villi. Kuva: Salo-Uskelan seuran kokoelmat
Hanna Kallion aikojen jälkeen museon piha-alue oli päässyt huonoon kuntoon. Ruusut olivat villiintyneet. Yrttimaasta oli jäljellä enää lipstikka. Kuistin edessä kasvavia humalia sekä talon pohjoispäädyn alvejuuri-saniaista ja nokkosia lukuun ottamatta piha oli karu. Takapihan nurmen peitti mukulaleinikki ja muutamia idänsinililjoja näkyi keväällä siellä täällä. Keltavuokot piilottelivat ruusuistutuksen alla. Kuva: Salo-Uskelan seuran kokoelmat
Kun museon puutarhaa ryhdyttiin uudistamaan, siitä haluttiin luoda sellainen kuin se oli ollut Hanna ja Jaakko Kallion aikana. Vihjeitä ja tietoa saatiin vanhoista valokuvista sekä paikallisten ihmisten muistoista. Puutarhan uudistamiseen liittyen järjestettiin kasvikuulutus, jossa haettiin vanhoja salolaisia kasvikantoja. Museon naapurit osallistuivat ihastuneen kiitettävästi pihan ennallistamiseen lahjoittamalla kasveja ja kertomalla muistoja.
Hanna ja Jaakko Kallion poika Niilo Kallio kuvasi paljon perhettään ja kuvien kohteena oli usein myös lapsuuskodin hurmaava pihapiiri. Nämä valokuvat ovatkin olleet täydellinen lähdemateriaali pihan ennallistamiseen. Pihan puista ja pensaista tunnistettiin vaahtera ja saarni, jotka ovat pihalla edelleen. Perennoista tunnistettiin ritarinkannus, pioneja, daaliaoita, sormustinkukka, torvinarsissit sekä töyhtöangervo. Hyötykasveista löytyivät raparperit, perunat ja keräkaalit.
Talon seinustalle perustettiin kesäkukkapenkki, jossa ensimmäisenä saivat kukkia vuodelta 1871 peräisin olevat Beagon-verenpisarat sekä hopealehdet. Etupihan pohjoispäätyyn laadittiin koulukasvimaa, jollaisen opettaja Hanna Kallio perusti Meritalon läheisyyteen vuonna 1908. Kolmannen ja neljännen luokan oppilaat saivat kukin viljeltäväkseen 14 neliömetrin suuruisen alan, jossa viljeltiin porkkanoita, punajuuria, sipulia, kaalia ja kukkia. Syksyllä 1910 osallistuttiin Turussa pidettyyn puutarhanäyttelyyn, josta tuli kunniamaininta uraauurtavasta työstä. Kuva Salo-Uskelan seuran kokoelmat
Talon lounaispuolella kasvavat hedelmäpuut ja sinne sijoitettiin myös entisen kaltainen hyötypuutarha. Se kertoo ajasta, jolloin Hanna Kallio piti Meritalossa kotitalouskoulua koulunsa päättäneille tytöille, joille opetettiin ruuanlaittoa sekä kasvitarhatyötä. Museon alapihasta suunniteltiin oleskelupiha ja vehreä olohuone. Alapihan aitaa reunustaa syreeniaidanne, johon istutettiin vanhoja jalosyreenilajikkeita. Aidan kulmaan tehtiin myös syreenimaja, jossa on lämpimänä kesäpäivänä ihana istuskella.
Puutarhan suunnittelu on ollut yhteistyötä. Kaupunginpuutarhuri antoi asiantuntija-apua alustavaan suunnitelmaan sekä kustannusarvion tekemistä varten. Apuraha saatiin Suomen kulttuurirahastolta Niilo ja Viivi Kallion rahastosta. Varsinaisen suunnitelman vanhan pihan henkiin herättämisestä teki Kasvitarhuri Oy:n Anna Kamara yhteistyössä museon henkilökunnan kanssa. Kunnostettu museopiha tuo uutta viihtyisyyttä ja luo yhteisöllisyyttä koko alueelle. Museon puutarha on avoinna yleisölle silloinkin, kun museo on suljettuna. Avoin portti toivottaa kaikki tervetulleeksi tutustumaan puutarhaan, joka elää, muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Kuva: Salo-Uskelan seuran kokoelmat