Kansanopetuksen aloittajina Salon seudulla, kuten muuallakin Suomessa, olivat kirkko ja papisto. Varsinaisen opetuksen voidaan katsoa alkaneen 1600-luvulla, jolloin piispat pyrkivät ohjaamaan kansaa katekismuksen lukuun, lukukinkereille ja rippikouluun. Tarkoituksena oli saada aikuiset lukutaitoisiksi, jotta nämä voisivat välittää lapsilleen kristillisen opetuksen alkeet. Katekismuskuulusteluja alettiin pitää myös Uskelan ja Salon kirkoissa 1600-luvulla jumalanpalvelusten yhteydessä. Abraham Agricolan ollessa Uskelan kirkkoherrana 1698 asetettiin ruotumiehiä valvomaan, että kansa kävi katekismuskuulusteluissa.
Lukukinkerit olivat syntyneet jo keskiajalla. Niissä punnittiin kansan kristilliset taidot piispan antamien ohjeiden mukaisesti. Alkuaikoina kinkereillä kiinnitettiin huomiota ulkolukuun, mutta jo varhain on merkintöjä myös sisäluvun tärkeydestä.
Pappien voimat eivät kuitenkaan yksin riittäneet kansan opetuksen takaamiseksi. Lukkareista yritettiin tehdä apuopettajia, mutta ainakaan Uskelassa ja Salossa lukkarinkoulut eivät saaneet suosiota. Syy vähään suosioon saattoi olla siinä, että koulut olivat maksullisia.
Myös lukkarien taidoissa ja käytöksessä oli parantamisen varaa. Salon ja Perttelin lukkarit saivat varoituksen juopottelusta ja Perniön lukkari erotettiin luku- ja kirjoitustaidottomuuden vuoksi. Kuva Salo-Uskelan seuran kokoelmista.
Vuonna 1762 annetussa kuninkaallisessa määräyksessä jokaisen seurakunnan tuli hankkia erityinen opettaja lapsia varten jos lukkari ei voinut hoitaa opetusvelvollisuuttaan.
Jo seuraavana vuonna Uskelaan otettiin koulumestari Abraham Mollenius Moision kylästä Uskelasta. Hän asui Moision Meritalossa vuosina 1722-79 ja piti koulua kaikkiaan seitsemän vuotta. Molleniuksen jälkeen Uskelaan ei otettu enää uutta koulumestaria koska pitäjäläiset vastustivat asiaa liiallisten kustannusten vuoksi. Kuva Salo-Uskelan seuran kokoelmista
Kyläkoulut ja sunnuntaikoulut alkoivat yleistyä 1800-luvun puolivälissä. Opettajina toimivat yleensä vanhat naiset, sotamiesten vaimot ja lesket. Kouluissa opetettiin lukemista ja kirjoittamista. Kirjoitustaito oli 1800-luvun lopulla harvinainen Salon seudulla.
Salossa toimi 1800-luvulla lukuisia pieniä yksityiskouluja, jotka olivat lähes poikkeuksetta ruotsinkielisiä. Suomen kielen asema opetuskielenä oli heikko. Kuva Salo-Uskelan seuran kokoelmista.
Oli kuitenkin opettajia, jotka uskoivat kielen tulevaisuuteen. Yksi heistä oli Karoliina Brita Lindström, joka perusti omaan taloonsa Salon ensimmäisen suomenkielisen koulun vuonna 1845. Muster Karuliinasta pitivät myös lasten vanhemmat.
Kiinteän kansakoulun perustaminen kesti pitkään Salossa. Lopulta kreivi Carl Magnus Creutz kutsui koolle koulun perustamiskokouksen vuonna 1870. Kokoukseen osallistunut kreivi G. Armfelt lahjoitti koulun käyttöön Moisiossa sijainneen entisen Joensuun kartanon renkituvan, Meritalon. Meritalon oppilaiksi otettiin poikia ja tyttökoulu perustettiin Alhaisiin. Kuva Salo-Uskelan seuran kokoelmista.