Salon tarina nro 42

Halikon piirimielisairaalan sähköshokkilaite

Mielen sairauksien hoito on kehittynyt hitaasti 1800-luvun lopulla lähtien. Aluksi psyykkisten sairauksien hoito perustui lähinnä pakkokeinoihin, kuten eristämiseen sekä kuumiin ja kylmiin kylpyihin. Lääkehoitoina toimivat morfiini, oopiumi, valeriaana, kiniini, heroiini ja ammoniakki.

Erilaiset shokkihoidot tulivat käyttöön 1920- ja 1930-luvuilla. Kuume- eli malariahoito oli käytössä hermokupan hoidossa. Siinä potilaaseen tartutettiin tarkoituksella malaria, jonka mukanaan tuoman korkean kuumeen uskottiin olevan potilaalle hyödyksi. Insuliinishokkihoidossa potilas puolestaan vaivutettiin lääkkeen avulla koomaan ja koomatila toistettiin useita kertoja, kunnes psykoottiset oireet hävisivät.

Vuonna 1945 Halikon piirimielisairaalassa otettiin käyttöön sähköshokkihoito. Sen tarkoituksena oli helpottaa skitsofreenisten, masentuneiden ja psykoosissa olevien potilaiden oloa. Sähköshokkihoidossa sänkyyn sidotulle potilaalle asetettiin elektroidit ohimoille ja laitteesta säädettiin sopiva sähkövirta. Sähkö kulki potilaan pään läpi ja aiheutti hetkellisen tajuttomuuden. Jos sähkön määrä oli liian alhainen, potilas pysyi tajuissaan ja tunsi sähköiskun.

Halikon museossa on esillä Halikon piirimielisairaalassa käytössä ollut Siemensin valmistama ja Lääkintäsähkö Oy:n maahantuoma sähköshokkilaite. Sen etuosassa on sähkövirran säätimiä ja kiinnityskohta mustien johtojen päissä oleville elektrodeille. Laatikon päällä on kantokahva ja sivulla taitettava käyttöohje.

1950- ja 1960-luvuilla psyykenlääkkeiden kehittymisen myötä monien levottomien potilaiden ja samalla sairaaloiden arki rauhoittui. Potilaiden hoitoajat lyhenivät ja enää harva vietti mielisairaalassa koko loppuelämäänsä. Vaikeaan masennukseen ja psykoosiin käytettiin kuitenkin edelleen hoitona sähköshokkeja – kuten käytetään vielä nykypäivänäkin.

Teksti: Anna Väänänen, Salon historiallinen museo

Kuva: Jarno Lindholm