Salon tarina nro 36

Hiilikrinttu

Suomusjärven Kettulan kylässä oli 1700-luvun lopulla kuusi taloa, joiden rakennukset sijaitsivat ajan tavan mukaan lähellä toisiaan yhtenä ryhmänä. Vuonna 1795 kyläläisten ollessa kirkossa yhden isännän hautajaisissa heidän epäonnekseen koko kylä paloi maan tasalle. Vain erilleen rakennettu Sulla säästyi liekeiltä.

Tulipalon seurauksena kylä päätyi Mustion ruukinpatruuna Magnus Linderin (1751–1801) haltuun. Talojen isännät joutuivat lampuodeiksi eli vuokraviljelijöiksi, ja vuokransa he maksoivat pääosin puuhiilinä. Hiiliä tarvittiin tuohon aikaan rautaruukeissa hyvin runsaasti.

Puiden hiiltäminen tapahtui syyskesällä hiilimiiluissa. Puut ladottiin maahan kaivettuun kuoppaan ja koko komeus peitettiin tiiviisti. Miilun vähähappisissa olosuhteissa palaminen ei tapahtunut roihahtamalla, vaan puut hiiltyivät hitaasti. Kevättalvisin hiilet ajettiin Suomusjärven ja naapuripitäjien jäitä pitkin Mustion ruukille aina 50 km päähän Kettulasta. Kaikki lähikylien hevoset olivat samaan aikaan matkassa ja kilometrin pituinen hevosjono liikkui jäillä hiilikuormineen.

Suomusjärven kotiseutumuseon kokoelmiin kuuluu suurikokoinen, halkaistuista katajista punottu hiilikori eli hiilikrinttu. Pituutta sillä on jopa 3 metriä ja aikanaan sitä on käytetty hiilien kuljetukseen.

Teksti: Anna Väänänen, Salon historiallinen museo

Kuva: Marko Ikonen