Museotyöllä ja yhteisen kulttuuriperinnön vaalimisella on pitkä historia Salossa. Paikallinen menneisyys ja siitä kertovat esineet ovat kiinnostaneet keräilijöitä jo varhain. Alkuvuodesta 1912 Perniössä ryhdyttiin tosi toimiin, jotta paikkakunnalle saataisiin perustettua museo.

Perniön Maamiesseura valitsi kokouksessaan 4.1.1912 erityisen museotoimikunnan valmistelemaan asiaa. Naapurukset K.F. Kaarlonen ja Frans Lindstedt ilmoittivat samassa yhteydessä lahjoittavansa omat kokoelmansa pohjaksi pitäjänmuseota varten.

Salolaisen museotoiminnan voidaan siis katsoa täyttävän tänä vuonna 110 vuotta!

Vietämme juhlavuotta perinteitä kunnioittaen museotyön merkeissä.

Esittelemme vuoden aikana museokohteitamme ja kokoelmiamme sekä niiden takana vaikuttaneita ihmisiä. Tervetuloa mukaan Salon historiallisen museon museotyöhön!

Kansallisromantiikan hengessä ja itsenäisen Suomen valtion syntyessä paikallinen menneisyys ja vanhat esineet alkoivat kiinnostaa keräilijöitä. 1800- ja 1900-lukujen kuluessa useille paikkakunnille syntyi niiden historiasta kertovia kotiseutumuseoita.

Vuonna 2009 tapahtuneen suuren kuntaliitoksen myötä lukuisia Salon seudun paikallismuseoita yhdistettiin Salon tuotanto- ja kulttuurihistorialliseksi museoksi.

Nykyään Salon historiallinen museo on Salon kaupungin omistuksessa oleva ammatillisesti hoidettu museo, johon kuuluu yhteensä yhdeksän museokohdetta.

Museoitamme ovat entisen Halikon kunnan alueella Halikon museo, Trömperin kestikievari ja Kreivinmäen ulkomuseo.

Salon keskusta-alueella sijaitsevat Meritalon museo ja paikallisesta tuotantohistoriasta kertova Salon elektroniikkamuseo.

Entisessä Perniön pitäjässä kohteitamme ovat Perniön museo ja Ploominkin torppa, joista jälkimmäinen ei ole valitettavasti avoinna yleisölle huonon kuntonsa vuoksi.

Lisäksi Salon historialliseen museoon kuuluvat Kiikalan ja Suomusjärven kotiseutumuseot.

Useiden paikallismuseoiden kokoelmat perustuvat alkuaan paikallisten keräilijöiden työhön. Karl Fredrik Kaarlonen (1860-1938), yksi Perniön museon perustajista, kiinnostui vanhojen työkalujen ja esineiden keräilystä jo nuorena miehenä.

“Olin ollut matkustavia kyydissä Saloon, josta palailin yömyöhällä takaisin kotiin. Oli heinänteon aika, kasvillisuus ihanimmillaan. Pelloilta nouseva väkevä kukkien ja heinän tuoksu huumasi minut kokonaan. Sen valtoihin joutuneena sain voimakkaan mieltymyksen päästä selville viljelyksiemme synnystä ja kehityksestä. Kuinka suuren työn ja vaivan takana olikaan ollut sen kehittyminen nykyiselle tasolle.

Vain aniharvat tulevat ajatelleeksi – arvelin – että meillä siinä on käytettävänämme vuosisatojen takainen perintö, jonka arvoa meidän on turha yrittääkään määritellä käypien arvojen mukaisesti. Nykyään pidetään paljona, jos joku jättää lapsilleen 10.000 markan perinnön, mutta – mietin – mikä on se verrattuna siihen työhön ja aherrukseen, jolla viljelyksemme ovat kehittyneet niiden nykyiselle tasolle: Mietteeni pysähtyivät ajatellessani kehityksen kulkua. Siitä en koskaan saa selvää, sen pidin varmana, mutta mahdollisesti voisin vielä saada käsiini sellaisia työkaluja, joiden avulla viljelyksiä muinoin on raivattu ja niiden avulla saada selville, kuinka suuren työn takana ne ovat olleet.

Tämän yön vaikutelma oli niin voimakas, että siitä pitäen rupesin ottamaan talteen vanhoja työkaluja, erittäinkin juuri maanmuokkaus- ja viljelyaseita, missä vain niitä tapasin.”

Sitaatti: Kunnallisneuvos K.F. Kaarlonen, Elämänkerrallisia tietoja ja muistelmia. Muistiin merkinnyt Kaarle Setälä 1934-1935, käsikirjoitus.

 

Museotyö on hyvin monipuolista, eikä kaikki tehty työ näy suoraa yleisölle. kokoelmien parissa tehdään töitä jatkuvasti. Salon historiallisen museon kokoelmat ovat alkuaan suurelta osin peräisin harrastajavoimin perustetuista ja hoidetuista kotiseutumuseoista. Esineiden tiedot ovat olleet vuosikymmeniä tai jopa lähes sata vuotta vanhojen, käsin kirjoitettujen listausten varassa.

Salon historiallisen museon paikallismuseoiden kokoelmien parissa aloitettiin laajamittainen inventointi- ja digitointityö vuonna 2017. Museon esinekokoelmia on käyty läpi paikan päällä museoissa ja kokoelmatiloissa. Jokainen esine on huomioitu yksitellen ja sen nykyinen kunto ja sijainti on tarkastettu. Samalla esineisiin liittyvät historia- ja käyttötiedot on kirjattu sähköiseen luettelointiohjelmaan. Projekti aloitettiin Halikon museossa ja sieltä se jatkui Perniön ja Meritalon museoiden kautta Trömperin kestikievariin ja Suomusjärven kotiseutumuseoon. Tulevana kesänä vuorossa on Kiikalan kotiseutumuseon kokoelmien inventointi ja digitointi.

Työn tuloksena on käyty tähän mennessä läpi jo yhteensä 35 165 esinettä ja luettelointiohjelmaan on digitoitu 14 868 esineen tiedot.

Ajantasaisen tiedon kerääminen ja kokoelmatietojen saaminen digitaaliseen muotoon auttavat jatkossa hoitamaan ja hallinnoimaan kokoelmia paremmin sekä varmistamaan niiden säilyminen myös tuleville sukupolville.