Salon tarina nro 16

Seppä Palanderin valmistama polkupyörä

1800-luvun alussa niin sanotusta juoksupyörästä (Laufmaschine) alkunsa saaneet polkupyörät kehittyivät vuosisadan kuluessa harppauksin ihmisten mielenkiinnon kasvaessa niitä kohtaan. Vuonna 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä esiteltiin polkupyörä, jossa oli etupyörään kiinnitetyt polkimet. Vain pari vuotta sen jälkeen markkinoille alkoi ilmestyä pyöriä, joiden eturengas oli huomattavasti takapyörää suurempi. Suuripyöräiset polkupyörät kulkivat edeltäjiään vauhdikkaammin, mutta ne olivat kiikkerämpiä ja niillä ajaessa sattui useammin onnettomuuksia. Malli pysyi kuitenkin käytössä hyvän tovin, kunnes 1800-luvun lopulla keksittiin ketjuveto ja pyörien painopiste saatiin jälleen alemmas.

Massatuotannon kautta suureksi kansan suosikiksi nousseet polkupyörät olivat alkuaan herrasväen huvitteluvälineitä ja harvinaisuuksia, jotka herättivät mielenkiintoa myös muun väestön keskuudessa. Pyöriä ei ollut saatavilla yleisesti ja paikalliset sepät saattoivat rakentaa niistä omia versioitaan. Näin tapahtui myös Halikossa Märyn kylässä.

Halikon museon kokoelmiin kuuluu paikallisen seppä Palanderin valmistama komea isorenkainen polkupyörä, jonka runko on metallia, polkimet puuta ja satulaksi on pingotettu nahanpala. Korkeutta kulkupelillä on huikeat 140 cm ja sen eturengas on halkaisijaltaan 106 cm. Polkupyörä on todennäköisesti valmistettu 1800-luvun lopulla, jolloin isopyöräiset polkupyörät olivat muodissa.

Teksti: Anna Väänänen, Salon historiallinen museo

Kuva: Marko Ikonen